Tuotteen 3 tärkeintä ominaisuutta: käytettävyys, käytettävyys ja käytettävyys

Ritva Kykkänen,
Specialist

Olipa kerran kauniisti muotoiltu, selkeäpiirteinen, hyvästä materiaalista tehty teekannu. Yksi heikkous siinä oli: kun siihen kaatoi kuumaa vettä hauduttaakseen teetä, se tuli polttavan kuumaksi. Joten teetä ei pystynyt sitten kaatamaan kuppeihin polttamatta sormiaan.

Käyttöesineissä, kuten sovellusohjelmissa ja tietojärjestelmissä on tärkein piirre käytettävyys. Jos käytettävyys on huono, ei tuotteesta tule menestystarinaa. Miten se voi niin usein unohtua?

Suunnittelijat ja tekijät paneutuvat aiheeseensa syvällisesti ja pitkään. Oma tuote tulee niin tutuksi, ettei enää osaa arvioida millaiseksi tuotetta vähemmän tarvitsevat sen kokevat. Kaikenhan voi oppia, kun aikansa jaksaa opetella. Mutta jos aina polttaa sormensa, into loppuu lyhyeen.

Omia inhokkejani ovat nettipohjaiset yhden asian järjestelmät. Täyttääksesi vaikkapa matkalaskun on sinun kirjauduttava erilliseen järjestelmään, luotava uusi matkalasku, täytettävä jokainen kenttä erikseen ja napsauteltava lukuisia painikkeita, joista jokainen antaa yhden uuden asetuksen laskuun.

Onkohan kukaan todella mitannut tai arvioinut, mikä oikeasti helpottaa ja nopeuttaa työskentelyä – eli nostaa tuottavuutta? Hyvään toimistojärjestelmien osaamiseen kannattaisi panostaa, koska sillä helpotetaan päivittäistä työskentelyä huomattavasti. Tietojärjestelmissä taas tulisi todella testata käytettävyyttä kaikilla käyttäjäryhmillä ja saada järjestelmä mukautettua käyttäjille sopivaksi.

Puhutaanko taas atk:sta?

Timo Vehviläinen,
Competence Area Manager

Tieturin Competence Area Manager Timo Vehviläinen bloggaa TiVi Viisaat -blogissa paremmasta järjestelmänhallinnasta ja automatisoinnista.

Jos tietoa käsitellään nykyisin automatisoitujen tietojenkäsittelyprosessien avulla, miksi IT-ammattilaisten työ on edelleen kaukana automatisoidusta? Suurin syy ovat tekosyyt.

Lue koko blogi TiVi Viisaista

Hallittavampaa JavaScriptiä MVC:llä?

Petri Niemi
Software Specialist

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa lueteltiin hyvän blogikirjoituksen ominaisuuksia. Kirjoituksen pitäisi olla ajankohtainen, omaperäinen, kiinnostava ja mahdollisesti hauskakin. Viimeisen vaatimuksen täyttäminen on valitettavasti melko hankalaa. Kuten moni kohtalotoveri tietää, web-kehittäjän työarjessa ilonaiheet ovat kovin harvassa – ellei sitten itkunsekaisia “eihän tässä ole mitään järkeä” -kohtauksia lasketa hauskoiksi hetkiksi. Työkavereiden mielestä ne voivat sellaisia tietty ollakin.

Yritetään siis olla ainakin ajankohtaisia.

JavaScriptiä bolognese-kastikkeella, kiitos

Olet varmaan huomannut, että JavaScriptillä on äärimmäisen helppoa saada aikaan täysin käsittämätöntä ja ylläpidettävyydeltään painajaismaista koodia. Vai tuleeko omasta koodistasi aina automaattisesti priimaa, jopa silloin kun tavoitteena olisi ihan vain keskiverto?

Meille tavallisille kuolevaisille JavaScript on yllättävän hankala kieli. Kuten jo edellisessä HTML5/JavaScript-blogissanikin ohimennen vihjailin, se on yksi hankalimmista kielistä, joita olen ikinä joutunut opettelemaan. Esimerkiksi jQueryn voimalla pääsee helposti liikkeelle ja saa kauniita asioita vilkkumaan selaimessa, mutta ennen pitkää tällä tiellä päädytään suoraan italialaiseen ravintolaan aterioimaan JavaScriptiä.

Mikäli käsitteet HTML5-sovellus tai SPA (Single Page Application) eivät ole entuudestaan tuttuja, suosittelen tutustumaan niihin huolella. Näiden sekä työpöytä- että mobiili-webissä nousevien trendien myötä JavaScriptin tarve web-sovelluksissa nimittäin vain kasvaa.  Sitä myöden koodirivien määrä paisuu jo keskikokoisissakin sovelluksissa helposti tuhansiin. Eikä tällaista kokonaisuutta enää pidetäkään näpeissä pelkän jQueryn avulla.

Kokeile vaikka kirjautumista SPA-mallia toteuttavalle Gmail- tai Hotmail-tilille, kun selaimesta on JavaScript otettu pois päältä. Kuinka monta puhdasta HTML-koodiriviä löydät, jos tutkit meilin lähdekoodia (selainikkunassa oikean napin takaa “view source” tai “näytä lähdekoodi”)?

Kas, sehän on vanha tuttu MVC – tervetuloa mukaan!

Viimeksi Tieturin JavaScript-ohjelmoinnin jatkokurssia pitäessäni puheeksi tuli MVC-mallin rooli JavaScript-kehityksessä. Samaan kasaan mukaan voidaan sotkea myös muut MV*-mallit, kuten MVP ja MVVM. Koska kielessä itsessään ei toistaiseksi ole edes kunnollista sisäänrakennettua luokka- tai moduulimallia, pitää tällaiset rakenteet toteuttaa itse tai käyttää tarkoitukseen valmiiksi tehtyä kirjastoa.

Jos aivan triviaalitapaukset jätetään pois, niin ainoa keino välttyä keksimästä pyörää uudelleen on käyttää valmista kirjastoa. Yksi ensimmäisistä ja edelleen käytetyimmistä MV*-kirjastoista on backbone.js, jota olen käyttänyt kurssiesimerkkinä erikseen pyydettäessä. Esittelyä seuraa aina luonteva kysymys: “Onko tämä nyt se paras/helpoin/kattavin kirjasto tähän tarkoitukseen?” Tähän ei löydy yksiselitteistä vastausta. Sopivuus ja kattavuus kun riippuvat niin kovin paljon käyttötarpeesta ja helppous taas on melko subjektiivista.

Kirjaston valinta jää siis valitettavasti jokaiselle itselleen ja se voi olla raakaa ja aikaavievää työtä. Apuna voi kuitenkin käyttää esim. kätevää TodoMVC.com -sivustoa, jossa on tarjolla sama Todo-sovellus kirjoitettuna jopa 50:llä eri kirjastoyhdistelmällä.  Mukana on myös jQuery-versio vertailun vuoksi.

Karu totuus: MVC ei ole oikotie onneen

Joko kävit kurkkimassa TodoMVC-sivustoa? Hyvä. Ymmärsitkö esimerkkien lähdekoodeista mitään?

MVC-kirjastojen edut eivät välttämättä tule esiin aivan pienissä esimerkeissä. Kestää myös hetken ennen kuin koodin rakenteesta ja jaosta M:n, V:n ja mahdollisen C:n välille pääsee kärryille. Loppujen lopuksi sovelluksesta tulee kuitenkin huomattavasti selkeämpi, testattavampi ja ylläpidettävämpi, mikäli se on järkevästi jaettu erillisiin moduuleihin, joista jokaisella on mahdollisimman yksiselitteinen vastuualue. Tässä asiassa kaikki MV*-kirjastot ovat askel hyvään suuntaan, oli lopullinen valinta mikä hyvänsä.

MVC ei siis JavaScriptin tapauksessa ole oikotie onneen. Edelleen on äärimmäisen tärkeää opetella itse kieli hyvin.  Kattava opiskelu alussa maksaa kyllä itsensä takaisin kehitys- ja varsinkin debuggausvaiheessa. Pelkkä copy-paste ei kanna kovin pitkälle.

Jos ja kun löydät omaan käyttöösi sopivan kirjastoyhdistelmän, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan mihin päädyit ja miksi. Esimerkiksi tämän blogin kommenttiosio on hyvä paikka jakaa näkemyksiään! Kysymyksiäkin saa toki esittää, vastailen parhaan kykyni mukaan.

Kirjoittaja työskentelee Tieturissa ohjelmistoasiantuntijana ja keskittyy tätä nykyä lähinnä web- ja Java-teknologioihin.  Hänellä on monivuotinen kokemus myös C++-ohjelmoinnista ja mobiilisovelluksista.

Sota ja rauha kahdella kalvolla? – osa 4/4

Paula Tuominen, Specialist

Edellisessä blogikirjoituksessani oli puhetta esityksen typografiasta. Nyt kun se on kaikilla kunnossa, pari sanaa tehosteista.

Käytä tehosteita erittäin harkiten ja säästeliäästi. Aina on vaarana, että liiallinen tehosteiden käyttö vie kuulijan huomion pois itse asiasta. Vaarana on myös, että koska tehosteita on käytetty jo kauan ja paljon *huokaus*, niiden käyttö saa kuulijassa aikaan ”Voi ei, taas näitä, nää on NIIN nähty!” -reaktion.

Power Pointilla voidaan tehdä kahdenlaisia esityksiä: käsin ohjattavia ja automaattisesti eteneviä. Tehosteet sopivat paremmin automaattiesityksiin.

Ja sitten loppukliimaksi: esityksen pitäminen.

Meillä kaikilla on oma tapamme puhua ja esittää asiamme. Esitystilanteessa – mahdollisesta jännityksestä huolimatta – olisi hyvä koittaa rauhoittaa puheen tahtia. Pidä sopivissa kohdissa muutaman sekunnin taukoja ja muista hengittää. Anna katseen kiertää yleisössä ja jatka sitten. Ja muista tosiaan puhua yleisölle, ei valkokankaalle.

Jännitystä saat madallettua harjoittelemalla esityksen pitämimstä etukäteen ja valmistautumalla mahdollisiin kysymyksiin ja vaikeiden tai outojen termien selittämiseen. Tietysti kokemuksen karttuminekin auttaa.

Hauskaa matkaa entistä parempien esitysten tekemiseen!

Lue myös blogisarjan aikaisemmat osat.

Kirjoittaja työskentelee Tieturissa asiantuntijana. Hänen mielestään Power Point on hyvä väline välittää tietoa eteenpäin, koska se on ohjelmana erittäin käyttäjäystävällinen, helppo oppia ja siinä on paljon materiaalia jo valmiina (mm. esitysmallit). Helposti sorrutaan kuitenkin käyttämään tehosteita liian kanssa ja silloin esitys ei enää olekaan asiaa, vaan sirkusta.

Koko Suomi koulunpenkille!

Tarja Raussi,
Specialist

No, ei sentään ihan koko Suomi, mutta meidän julkinen hallintomme kyllä. Nimittäin kaikkien ministeriöiden, virastojen, kuntien jne. on aloitettava kokonaisarkkitehtuurin laatiminen. Ja eihän se ihan noin vain onnistu. Monelle koko termi on vieras ja suorastaan pelottava – kuulostaa kovin tekniseltä jutulta. Miten siis päästä alkuun?

Loppuvuodesta 2012 Valtiovarainministeriö käynnisti kokonaisarkkitehtuurikoulutukset julkisen hallinnon organisaatioille. Kyse on peruskoulutuksesta, jolla lisätään kokonaisarkkitehtuurin tuntemusta ja taitoja käynnistää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu ja kuvaaminen. VM:n kumppanina tässä on ollut Tieturi, joka tuli valituksi kilpailutuksen seurauksena. Alun perin koulutus oli tarkoitus järjestää ns. kouluttajakoulutuksena, mutta VM muuttikin laajuuden käsittämään kaikkia julkisen hallinnon tarvitsijoita. Kysyntää on ollut erittäin runsaasti, sillä tarvetta on paljon. Talven ja kevään aikana kursseille ilmoittautuneita on ollut yli 900, joka on vasta alkua. Sillä kun ajatellaan pelkästään kuntasektoria, koulutettavia on tuhansia.

Miten koulutus rakentuu?

Koulutukset koostuvat pääosin puolen päivän mittaisista moduleista, jotka täydentävät toisiaan. Jonkin verran niissä on myös kertausta, sillä ei voida olettaa, että sama henkilö käy peräkkäisinä päivinä kaikki modulit. Hän saattaa jakaa koulutussetin koko kevään ajalle, jolloin pieni kertaus on ihan paikallaan. Joukossa on myös käytännön kuvaamiseen liittyviä kursseja, joissa tehdään harjoituksia ja tutustutaan kevyesti myös yhteen mahdolliseen mallinnusvälineeseen. Tarkempia tietoja sisällöstä voi lukea blogin lopussa olevista linkeistä.

Keitä koulutuksessa on käynyt?

Koulutukseen on osallistunut pääasiassa julkisen hallinnon organisaatioiden kokonaisarkkitehtuurityöstä vastaavia ja siihen osallistuvia. Isoin osa alkuvuoden kursseista oli täynnä tietohallintojen ihmisiä, mutta kurssien edetessä mukaan on tullut myös runsaasti osallistujia toiminnan puolelta. Näitä toiminnan kehittäjiä ja asiantuntijoita tarvittaisiin vielä paljon enemmän mukaan, sillä toiminta-arkkitehtuuri on kaikkein tärkein arkkitehtuurinäkökulma – siinä saavutetaan isoimmat hyödyt.

Kaikille avointen koulutusten lisäksi eri organisaatiot ovat järjestäneet myös omaa koulutusta. Tilaaminen on tehty helpoksi, sillä VM on sopinut puitehinnat jo etukäteen. Organisaatiokohtaisissa koulutuksissa voidaan keskustella suoraan organisaation omista tarpeista ja jopa lähteä käymään asiaa läpi enemmän  työpajatyyppisesti.

Miksi Tieturi lähti mukaan?

Tieturilla kokonaisarkkitehtuuri ja sen osa-alueet ovat olleet jo pitkään tarjonnassa ja tuntui itsestään selvältä asialta lähteä mukaan auttamaan näin mittavaa hanketta. Onhan se upeaa, kun aikanaan saadaan koko Suomea kattava kokonaisarkkitehtuuri aikaiseksi! Ja siitä saatavat hyödyt ovat todella mittavia. Ei se helppoa tule olemaan, mutta siksihän tätä koulutetaan.

Allekirjoittaneelle ja muille projektijäsenille tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti, jonka aikana on paitsi voinut jakaa omaa osaamista, myös oppinut itse lisää. Projektissahan laadittiin koulutuksissa käytettävät materiaalit ja esimerkki-case, jonka avulla havainnollistettiin JHS 179 kuvauspohjien käyttöä – niissä kun ei juurikaan ole tällä hetkellä ohjeistusta. Olemme käyneet mielenkiintoisia keskusteluja VM:n kokonaisarkkitehtuuritiimin kanssa ja jakaneet puolin ja toisin osaamistamme.

Miten jatkossa?

VM:n tarkoitus on jatkaa koulutusta syksyllä ja tehdä siitä jatkuva prosessi myös tulevaisuudessa. Tämä kokonaisarkkitehtuurin luomisen sarka ei ole vielä pitkään aikaan lopussa, joten koulutettavia riittää.

Ensi syksynä myös JHS 179 Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen avataan jatkokehitykselle. Kehittämistarpeita on havaittu projektin ja koulutusten aikana. Tästä VM:n projektipäällikkö Hannu Ojala kertoi julkisesti Sähköisen asioinnin viitearkkitehtuurin (SAVI) julkistamistilaisuudessa 28.2.2013.

Lisätietoja aiheesta

VM:n kokonaisarkkitehtuurikoulutukset ja Yhteentoimivuus.fi-portaali

Tieturin arkkitehtuuriin liittyvät koulutukset

Puolustusvoimien aikakone kaatui – ja nousi

Kalle Huhtala,
Development Manager,
Digital Learning & Collaboration

Eilen 25.4.2013 Puolustusvoimat avasi valtavan kuva-arkistonsa internetin kautta kaiken kansan käytettäväksi. Kyseessä on avoimen datan hengessä toteutettu merkittävä kulttuuriteko, jolla on aiheesta johtuen monille myös suuri inhimillinen merkitys.

www.sa-kuva.fi joutui ystävällismielisen palvelunestohyökkäyksen kohteeksi ja tukkeutui saman tien. Voi kuulla, kuinka palvelimet ovat huutaneet “Ne jyrää meitin!”. Ripeällä vastaiskulla sivusto saatiin kuitenkin jo seuraavaksi päiväksi jaloilleen.

(Tässä kohtaa olisi linkki arkistokuvaan, mutta suuri suosio on taas hetkellisesti tukkinut palvelun.)

Muutama vuosi sitten etsin kuva-arkistosta Sörnäisissä kuvia isoisäni kaatumispäivältä. Kuvia koskeva metadata eli sodanaikaiset kuvaselostukset on arkistoitu kymmeniin mappeihin aika- ja maantieteelliseen järjestykseen. Jokaisella kuvalla on juokseva numero, jonka perusteella siitä löytyy mikrofilmi. Neljän tunnin työn tuloksena löysin muutamia kuvia, jotka sain rompulle skannattuna postitse parin viikon päästä.

Tänä aamuna kirjoitin saman päivämäärän kuva-arkiston hakukriteeriksi. Kymmenessä sekunnissa sain eteeni aiemmin löytämäni kuvat ja paljon muita.

Arkiston ja kuvaselostusten digitalisointi päivitti hakutekniikkaa 70 vuotta, nopeutti tiedon haun tunneista silmänräpäykseen ja vapautti arkistokaappeihin lukitun tiedon satojen tuhansien kiinnostuneiden käsiin.

Kuvat voi tallentaa itselleen ja joka kuvalla on oma URL-osoite. Niillä voi siis kuvittaa esityksiä, sukututkimuksia, tehdä tiedettä, upottaa digitaalisiin karttoihin tai Google Earthiin, luoda vaikka mitä.

Yhdessä muiden sähköisten arkistolähteiden, mm. digitoitujen sotapäiväkirjojen, kaatuneiden tietokannan jne kanssa kuva-arkisto muodostaa todellisen aikakoneen. Myös siinä mielessä, että tiedän minne omaa aikaani tulee vastedes menemään!

——-

Usein käy niin, ettei verkkopalvelu kestä siihen kohdistuvaa äkillistä rasitusta. Kaikki eivät reagoi niin nopeasti kuin Puolustusvoimat. Tieturin Testaus 2013 -seminaarissa Vuoden testaaja 2012 Antti Niittyviita piti hauskan ja hämmästyttävän esityksen verkkopalveluista, jotka pienikin testaus olisi pelastanut merkittäviltä liiketoiminnallisilta tappioilta. Katso Antin esitys!

Opi varautumaan suureen suosioon Tieturin kursseilla etukäteen mieluummin kuin jälkikäteen. Tarjonnassamme mm.:

Järjestelmän suorituskyvyn testaus
Tietoturvatestaus
Web-sivuston testaus

Muutos on mahdollisuus?

Pertti Olamaa,
Senior Consultant

Blogini otsikko ärsyttää varmasti monia, sillä sitä on hoettu jo vuosikymmenten ajan erilaisten muutoshankkeiden yhteydessä. Yleensäkin muutosjohtamisesta ja sen tärkeydestä on puhuttu todella paljon eri foorumeilla, hyviä kirjoja aiheesta on kirjoitettu lukemattomia, yhtenä parhaista pingviiniyhteiskunnan elämästä kertova, iltasatua muistuttava John P. Kotterin Jäävuoremme sulaa.

Asiat ovat siis hyvin? Kaikki tietävät teorian ja muutokset viedään läpi viivyttelemättä sidosryhmiä (muutokseen osallisia tai vaikuttavia) informoiden, muutokset jalkautuvat nopeasti ja harmonisesti ja niistä kertyvät liiketoimintahyödyt alkavat tuottaa arvoa kaikille…

No way! Siirtyminen kiihkeämpään työtahtiin on huonontanut entisestään muutoshankkeilla tavoiteltavien hyötyjen toteutumista, muutokset ”sakkaavat”, hankkeita ei ehditä viedä loppuun saakka, seuraava hanke hautaa edellisen, vielä keskeneräisen, alleen.

Olen joutunut urani varrella useamman kerran todistamaan samankaltaista tapahtumasarjaa: Muutoshankkeen alussa johto seisoo estradilla vakuuttamassa muutoksen tärkeyttä ja kiireellisyyttä, mutta johdon kiinnostus hiipuu yllättävän nopeasti. Prioriteetit vaihtuvat ja resurssit häipyvät: muutoshanke jää junnaamaan paikalleen ja hautautuu ennen pitkää kokonaan. Pelkkä houkutteleva muutosvisio ja passiiviset muutoksen vastuuhenkilöt eivät riitä.

Mikään ei muutu.

Mikä sitten mättää?

Muutoksella ei ole omistajaa. Muutosjohtajuuden tarvetta ei ole tunnistettu. Eri sidosryhmiin vaikuttavia muutosagentteja ja good will -lähettiläitä ei tunnisteta, valtuuteta, vastuuteta eikä hyödynnetä. Edes em. sidosryhmiä, niiden vaikutusvaltaa muutoksen onnistumiseen ja niiden asennetta ei ole ehditty tai ymmärretty miettiä.

Muutosvastarinnan esille houkuttelemista, sen syiden käsittelemistä ja sen hyödyntämistä ei osata käytännössä tehdä oikein. Oikea tapa suhtautua muutosvastarintaan olisi uteliaisuus ja kiinnostus syyllistämisen, moittimisen ja käskemisen sijasta.
Tässä yhteiskunnassa kesken jääneet ja epäonnistuneet muutoshankkeet ovat valtava taloudellinen menoerä ja tehottomuuden lähde. Näytä esimerkkiä yhteistä tulevaisuuttamme ajatellen, panosta työssäsi hyvään muutosjohtamiseen!

Olisiko aika muutokselle?

Muutosjohtaminen on mahdollisuus!

Lisää Pertin ajatuksia muutosjohtamisesta voit kuulla Valtio Expossa 7.5.2013.
Opi johtamaan menestyksekkäästi Tieturissa

Kirjoittaja työskentelee Tieturissa johtamisen kouluttajana. Hän on projektitoiminnan ja johtamisen konkari, jolla on pitkä kokemus mm. ihmisten johtamisesta, muutosjohtamisesta, muutosstrategian jalkauttamisesta sekä liiketoiminnan ja ICT:n yhteensovittamisesta.